[fi] Länsimaiset taiteilijat ja kirjoittajat ovat kuvitelleet ja representoineet pohjoista vuosisatojen ajan, mikä on ajan saatossa ja diskurssin kerrosten kerääntymisen myötä johtanut ”kuvitellun pohjoisen” syntymään – alkaen Skandinavian, Grönlannin ja Venäjän ”pohjoisesta” ja päättyen napa-alueiden ”kaukaiseen pohjoiseen”.Länsimaiset ihmiset saavuttivat pohjoisnavan vasta noin sata vuotta sitten, mikä tekee ”pohjoisesta” kaksinkertaisen perspektiivin tuotoksen : ulkoisen – koostuen pääasiassa länsimaisista kuvista – ja sisäisen – joka koostuu pohjoisista kulttuureista (inuiitti, saamelainen, cree, ym.). Ensin mainitut ovat usein yksinkertaistettuja ja jälkimmäisiäei usein huomioida. Jos haluamme ymmärtää ”pohjoista” yleisesti, meidän tulee kysyä itseltämme kaksikysymystä : miten kuvat määrittelevät pohjoista ja minkä eettisten periaatteiden tulisi ohjata pohjoisten kulttuurien käsittelyämme, jotta voisimme muodostaa kokonaiskuvan (joka sisältää erityisesti sellaiset seikat, joita on yleensä aliarvioitu etelässä)? Tässä esseessä pyrin vastaamaan näihin kahteen kysymykseen määrittelemällä ensin kuvitellun pohjoisen ja ehdottamalla sitten inklusiivista ohjelmaa, joka ”uudelleenkompleksisoi” arktisen kulttuurialueen.Monikielinen painos saatavilla suomeksi, norjaksi, ranskaksi, englanniksi, venäjäksi, ruotsiksi ja pohjoissaameksi.Essee on julkaistu neljällätoista pohjoisen kielellä.