[en] L’atlas linguistique finnois de Lauri Kettunen (1940), accessible en ligne, a été initialement conçu par son auteur en fonction de variables de phonologie diachronique. Cependant, en raison de l’intrication de la phonologie dans la morphologie flexionnelle nominale et verbale du finnois, ces données se prêtent aisément à une lecture en termes de taxinomie morphologique. Le finnois apparaît alors comme bien moins « agglutinant » sur le plan typologique, et bien plus inférentiel, ou de type fusionnel. Nous appliquons le modèle PFM (Paradigm Function Morphology) dans cette perspective, en proposant une modélisation diasystémique des classes flexionnelles du finnois. L’approche diachronique de Kettunen, fondée sur des étymons et des schèmes concaténatifs « agglutinants » invite par ailleurs à remonter plus haut dans l’histoire de la langue. On voit alors, comme d’un système somme toute simple de bipartition entre radicaux thématiques et athématiques, de disyllabes et d’imparisyllabiques, le diasystème finnois a évolué vers une complexification croissante, tout en préservant les structures fondamentales héritées.

[et] Lauri Kettuneni soome keeleatlas (1940), mis on kättesaadav Internetis, oli algselt kavandatud autori poolt diakrooniliste fonoloogiliste muutujate alusel. Kuna aga soome keele nominaalse ja verbaalse käändemorfoloogia puhul on fonoloogia omavahel põimunud, on neid andmeid lihtne lugeda morfoloogilise taksonoomia seisukohalt. Soome keel näib siis olevat palju vähem tüpoloogiliselt "agglutinatiivne" ja palju rohkem inferentsiaalne ehk fusiooniline. Me rakendame PFM (Paradigm Function Morphology) mudelit selles perspektiivis, pakkudes välja soome keele inflektiiviklasside diasüstemaatilise modelleerimise. Kettuneni diakrooniline lähenemine, mis põhineb "agglutinatiivsetel" etümitel ja konkatenatiivsetel mustritel, kutsub meid ka keele ajaloos kaugemale tagasi. Me näeme, et lihtsast kaheosalisest süsteemist temaatiliste ja atemaatiliste radikaalide, kahesilbiliste ja ebakahesilbiliste vahel on soome diasüsteem arenenud üha keerulisemaks, säilitades samas päritud põhistruktuurid.

[fi] Lauri Kettusen verkossa saatavilla olevan suomen kielen atlaksen (1940) tekijä suunnitteli alun perin oman kieliatlaksen diakronisten fonologisten muuttujien perusteella. Koska fonologia kuitenkin kietoutuu yhteen suomen kielen nominaalisen ja verbaalisen taivutusmorfologian kanssa, nämä tiedot ovat nykyään helposti luettavissa morfologisen taksonomian näkökulmasta. Suomen kieli näyttää tällöin olevan paljon vähemmän typologisesti "agglutinatiivinen" ja paljon enemmän inferentiaalinen eli fusioiva, kuin on tapana ajatella. Sovellamme PFM-mallia (Paradigm Function Morphology) tähän näkökulmaan ehdottamalla suomen taivutusluokkien diasysteemistä mallintamista. Kettusen diakroninen lähestymistapa, joka perustuu "agglutinatiivisiin" perusmuotoihin IMS-kantakielessä ja konkatenatiivisiin kuvioihin, kutsuu meidät myös menemään kielen historiassa pidemmälle taaksepäin. Voimme nähdä, että suomen diasysteemi on kehittynyt yksinkertaisesta, temaattisten ja atemaattisten radikaalien, kaksitavuisten ja epäkaksitavuisten väliseen kaksijakoon perustuvasta järjestelmästä yhä monimutkaisemmaksi systeemiksi, perityt perusrakenteet kuitenkin säilyttäen.